Jälleen on valoa tunnelin päässä (eikä se ole juna), sillä olo on ollut tänään parempi. Kuume on poissa ja pääkin tuntuu huomattavasti selkeämmältä. Jospa tämä lääkekuuri vihdoin ja viimein tehoaisi. Lääkärini toki kyllä sanoi, että tänä "talvena" nämä flunssat (tai mitkä lie) ovat olleet normaalia sitkeämpiä. Ja sitten kun niitä pirulaisia on ilmeisesti kovin montaa sorttia. Kai ne ovat peräjälkeen iskeneet kyntensä syvälle lihaani ja jokainen olisi sitten tarvinnut omanlaisen lääkekuurinsa. Noh, uuden vuoden tienoilla otin kyllä hyvän kuurin. Vähän oli kipeä olo sen jälkeen, oli huono kuuri se kuuri.

Olen tänään ollut jopa niin pirteä, että olen jaksanut käydä kotini ulkopuolella asioimassa... lumen paljoudesta huolimatta. Välillä meinaa tulla oikein lumisokeaksi tuossa valkeudessa mihin ei tänä "talvena" ole vielä päässyt tottumaan. Puuttuu enää ne -30 asteen pakkaset. Niitä en kaipaa. Katselin ahdistuksissani vanhoja valokuvia ja voi hyvä juoja, että tuli kesää ikävä. Niitä hämyisiä kostean lämpimiä öitä (krhm, ei mitään kaksimielistä) hyvässä seurassa. Pitkälle aamuun jatkuneita jatkoja jossain laiturin nokassa istuen, punaviiniä siemaillen. Aamukasteessa auringon nousuun jatkuneita kävelyretkiä ties minne. Ääh, ei pidä miettiä, varsinkaan kun katsoo ikkunasta ulos. Tuntuu, että noihin tunnelmiin on iäisyys aikaa.

Noh, eihän tässä enää montaa kuukautta toivottavasti ole. Kyllä se jo huhtikuulla helpottanee. Tai sitten talvi tekee yllärit! Vaikkakin sopimukseni talven kanssa on pitänyt melko hyvin tähänkin asti... en silti epäile siitä ketaleesta etteikö se voisi tehdä vielä kampäkin. Sitten mennään käräjöimään, minulla on kesä puolellani! HAH!

-Paha "hyvä päivä, paha päivä" Vaatturi-