Tuskaa!
Vapisuttaa. Heikottaa. Silmien taakse koskee ja valo aiheuttaa viiltävän tuskan läpi pään. Kiekko on lentänyt ja sydän hakkaa kuin pajavasara. Jos ummistan silmäni näen vääristyneitä kasvoja, jotka tuntuvat haluavan minun kärvistelevän valveilla. Ääniä kaikuu pääni sisällä. Kieroutuneita ääniä eilisestä. Tuntuu, että kuolema on saanut otteen minusta. Tai sitten se on se eilinen absintti, mikä vielä jaksaa roikkua mukanani.

En ole syönyt mitään koko päivänä. En muruakaan. Vettä tai laihaa mehua olen lipittänyt kuin sairas pikkulintu ikään. Äsken sain jostain voimia sen verran, että raahauduin jääkaapille, vain huomatakseni, että valon kaverina siellä on ainoastaan pullo mehua. Ei ihme, etten ole siis syönyt.

Voin siteerata itseäni. Tämä päivä on ollut TODELLA huono päivä. Minulla on puoli tuntia aikaa raahata itseni lähikioskille. Luulen, että en selviä huomiseen ellen saa syötyä jotain. Särkylääkkeet pistävät sydämen koville. Varsinkin erittäin tyhjään vatsaan nautittuna. Tuntuu, että kielessä on buranan muotoinen reikä. Vatsa ja pohkeet kramppaavat välillä. Senkin takia reissu kioskille hieman pelottaa. Liekkö jonkinlainen nestehukka päällä. Ken tietää, tai sitten ei.

Kiitos tästä ihanasta päivästä rakas ystäväni, Vihreä Keiju. Kiitos, että joku viisas on sinut joskus luonut tähän jumalan hylkäämään maailmaan. Olet hyvä ystävä nautittaessa, pahainen pirulainen pois tullessa.

Kyllä ihminen on tyhmä. Voi paska, etten paremmin sano!

-Paha "almost dead" Vaatturi-