Ulkopuolella on outoa olla.
Miten sitä välillä tuleekin tilanne, jossa tuntee itsensä niin ulkopuoliseksi. On ulkona kuin lumiukko ja samalla huomaa "kuunnelleensa" ympäröivää keskustelua toisella korvalla ymmärtävästi välillä nyökytellen ja myönnellen, kuitenkin samalla liihottaen ajatuksiensa kanssa jossain aivan muualla. Monta kertaa on tuntunut, että olen liian vanha tähän. Liian vanha siihen hyperaktiiviseen pintaliitoon ja melskaamiseen. Mutta en kai minä ystäviäni hylkää pelkän iän takia?
Ei tämä ennen ole minua häirinnyt, mutta viimeaikoina tuo ulkopuolisuuden tunne tietyssä seurassa on ollut jatkuvaa. Ja oikeastaan ulkopuolisuuden tunne on laajentunut pikkuhiljaa myös oman ikäluokkani piiriinkin. Muutamat samat kasvot, joita näkee päivästä toiseen. Tuttu turvallinen ympäristö.
En minä oikeastaan kaipaa edes muuta...

Välillä käy mielessä, että sitä on taantumassa johonkin ihme muottiin. Sellaiseen lokeroon johon tämän ikäisen ihmisen tulisi asettua. Olen alkanut viihtymään kotona. Joidenkin mielestä turhankin paljon. Ihmiset soittelevat ja kyselevät baariin tai iltaa istumaan jonkun epämääräisen ihmisen luo. Eih, en minä mitään ilonpitoa nyt jaksa, olen mielummin kotona. Hiukan peljoittavaa on tämä!

Wanhoina Hywinä Aikoina sitä jaksoi roikalehtia päivästä toiseen. Kotia ei ollut liioin ikävä. Sitä pakkasi viinakset kassiin ja paiskasi oven kiinni perässään ja jätti kaiken herran haltuun. Kavereita riitti ympärillä ja aina oli kivaa. Tai ainakin niin kauan kun juomaa riitti. Sitä saattoi olla kolmatta päivää tiellä tietymättömillä, eikä se haitannut. Oli mukava korkkailla aamutuimaan minttuviinapullo ja pistää nauruksi. Puoliltapäivin istuttiinkin jo jossain terassilla nauttimassa virvoittavista juomista hyvässä seurassa. Jos iski väsy, aina löytyi joku paikka lähettyviltä missä pystyi pienet välikuolemat ottamaan. Kesäillan viileydessä jatkettiin ilonpitoa aina aamuun asti. Yölliset uintireissut eivät olleet harvinaisia. Viinipullot messiin ja rannalla istuskelemaan. Ihme kun ei kukaan hukkunut. Mutta entäpä nyt? Istuskelen kotona...

Mutta ehkäpä tämä kotona nysvääminen on vain joku ohimenevä vaihe. Kun kesä saapuu niin luultavasti sitä itsekin jaksaa enemmän riekkua ystävien kanssa. Notkua baareissa, istuskella rannalla pussikaljaa imaillen. Ja jos en jaksa niin onhan minulla neljä seinää ja katto pään päällä. Tietokone ja yhteys nettiin, tuohon säihkyvään datamereen.
En minä oikeastaan kaipaa edes muuta...

-Paha "eilisen kuningas, huomisen kerjäläinen" Vaatturi-