Köh köh! Sniff sniff.
Perskeles, etten paremmin sanoisi. Viimeviikko meni mitä parhaimmalla tavalla. Virtaa riitti töissä ja kotona. Ei vaivannut kipu, ei särky. Launtaina tehtiin vielä pikainen muutto ystävällemme ja hiki virtasi kiitettävästi. Liekö kylmetin itseni pakettiauton kyydissä ikkunat seljällään kruisaillen. Nyt on saikkupäivä, kuumetta ronskisti, kurkku aivan karrella ja väsymys käsinkosketeltava. Nokka on tukossa ja aivastuttaa koko ajan.

Kotonakin olisi paljon puuhattavaa kuin myös töissä, mutta minkäs teet. Ei tässä kehtaa lähteä ihmisten päälle pärskimään. Pitäkööt tunkkinsa, Vaatturin lepopäivä on tosiasia, ei voi mitään!
Tajusin juuri, että en muista olenko ottanut aamulääkkeitäni ollenkaan. Päänkuori on niin jumissa... niin jumissa.

Taidanpa samoilla lääkepurnukoilleni katselemaan, josko pääkopasta löytyisi muistijälki tälle aamulle. Toivottavasti muistan vielä keittiössä mitä olen tekemässä... hyvää yötä, jeesus myötä!

-Paha "amoxin, doximed, histec, zyrtec" Vaatturi-