" Olin ollut rento kuin seipään niellyt salko
On vaikeaa vapautua
Kun kaikilla raajoillaan
Rannanjärven kahleita kiskoo"

Noin tapailee sanojaan herra Martikainen laulussa Hokkus pokkus Piippulaan. Olo on kyseisen säkeen mukainen. Ärtyisä, kärttyisä, jäykkä ja stressaantunut. Virtuaalisia kahleita saa kalistella tässä hektisessä elämän rytmissä. Kun olin "kahdeksasta neljään" duunissa ilta oli aina vapaa. Nyt tuntuu, että nämä "helpot kotoa hoidettavat työt" vievät kaiken ajan. On kun kouluaikoina. Se, että kävi päivät koulussa, sai illastakin vielä opiskella. Nyt ei tarvitse mennä mihinkään, mutta hommat kulkee mukana olinpa kotona tai reissussa, vapaa-ajalla tai krapulassa. Perkele!

Muutenkin on ollut pää sekaisin monesta asiasta. Normaalisti olen niin kutsuttuja "järjkimiehiä". Lähipäivinä on ollut hetkiä, jolloin ei järjellä ole ollut mitään tekemistä ajatuksieni kanssa ja se pistää minut vihaiseksi. En ole tilanteessa mukana. En pidä lankoja omissa käsissäni. Hirvittävää.
Onneksi on tämä blogi. Voi käydä välillä katkaisemassa päivärutiineja ja nillittämässä asiasta tahi toisesta. Tänään ei vaan tunnu kulkevan. Perusmaanantai ja Vaatturia vituttaa!

Mutta onneksi vitutukseni ei yleensä kestä päivää pidempään. Se sellainen kunnon ärsytys siis. "Tosin ainahan se vituttaa, vaikka välillä onkin kivaa" Joku muusikkohan sen taisi leikkisästi noin laittaa.
Noniin, se siitä. Odotellaan huomista ja parempaa päivää. Taidan syöttää hämähäkit ja syödä vähän itsekin. En tosin tällä kertaa popsi jauhomatoja, vaikka kanasta pidänkin! ;)

-Paha "seinät kaatuu päälle" Vaatturi-