"
Olin ollut rento kuin seipään niellyt salko
On vaikeaa vapautua
Kun kaikilla raajoillaan
Rannanjärven kahleita kiskoo"
Noin tapailee sanojaan herra Martikainen laulussa Hokkus pokkus
Piippulaan. Olo on kyseisen säkeen mukainen. Ärtyisä, kärttyisä, jäykkä
ja stressaantunut. Virtuaalisia kahleita saa kalistella tässä
hektisessä elämän rytmissä. Kun olin "kahdeksasta neljään" duunissa
ilta oli aina vapaa. Nyt tuntuu, että nämä "helpot kotoa hoidettavat
työt" vievät kaiken ajan. On kun kouluaikoina. Se, että kävi päivät
koulussa, sai illastakin vielä opiskella. Nyt ei tarvitse mennä
mihinkään, mutta hommat kulkee mukana olinpa kotona tai reissussa,
vapaa-ajalla tai krapulassa. Perkele!
Muutenkin on ollut pää sekaisin monesta asiasta. Normaalisti olen niin
kutsuttuja "järjkimiehiä". Lähipäivinä on ollut hetkiä, jolloin ei
järjellä ole ollut mitään tekemistä ajatuksieni kanssa ja se pistää
minut vihaiseksi. En ole tilanteessa mukana. En pidä lankoja omissa
käsissäni. Hirvittävää.
Onneksi on tämä blogi. Voi käydä välillä katkaisemassa päivärutiineja
ja nillittämässä asiasta tahi toisesta. Tänään ei vaan tunnu kulkevan.
Perusmaanantai ja Vaatturia vituttaa!
Mutta onneksi vitutukseni ei yleensä kestä päivää pidempään. Se
sellainen kunnon ärsytys siis. "Tosin ainahan se vituttaa, vaikka
välillä onkin kivaa" Joku muusikkohan sen taisi leikkisästi noin
laittaa.
Noniin, se siitä. Odotellaan huomista ja parempaa päivää. Taidan
syöttää hämähäkit ja syödä vähän itsekin. En tosin tällä kertaa popsi
jauhomatoja, vaikka kanasta pidänkin! ;)
-Paha "seinät kaatuu päälle" Vaatturi-
maanantai, 27. maaliskuu 2006
Kommentit