Tulin juuri ensiavusta. Kävin ensiavussa myös viime sunnuntaina ambulanssilla matkaten. Sydän ja verenpaineet ovat vähän tilttailleet ja tänään täytyi taas illasta mennä käymään EKG:ssä. Noh, verenpaineethan ovat ihan päin sitä itseään ja vasen puoli sydämestä laajentunut. Kiva. Huomenna kokeisiin ja sitten verenpainelääkitystä kehiin. Uskovatpahan viimeinkin.

Hauskinta oli ensiapuun mennessäni täti luukulla. Ei meinannut millään uskoa, että nyt tuntuu taas OIKEASTI suhteellisen pahalta. Tiedätte Suomalaisen Miehen? Se ei ihan hevillä lääkäriin tai sairaalaan mene. Sanoin tuosta myös tätille luukulla. Täti vastaili nyrpeänä, että sinullahan on paniikkikohtaus hyvä mies. Meinasin jo revetä nauruun ellei olo olisi ollut niin tukala. Intin siinä sitten viisi minuuttia asiasta ja pääsinkin sydänfilmiin ja paineiden mittaukseen. Lääkäri nuhteli tätiä luukulla myöhemmin. Lääkäri oli oikein mukava ja antoi lääkettä välittömästi. Kyseli vielä tahdonko mahdollisesti jäädä yöksi seurantaan vai uskallanko kotiin. No kotiin tottakai... ei kai myö nyt näin pienestä. Mutta... Oih, kyllä minä tahdon antaa elämäni tuollaisten tätien (luukun takana) käsiin. Oikein Sydäntä lämmittää!

Mutta se sairastelusta taas. Nyt jotain tärkeämpää. Teemu Selänne voitti sen mitä on 15 vuotta hakenutkin. Ihan meinasi kyynel tulla... silmään siis. Hyvä Teme! Ensi vuonna uusiksi?

Ja tässä vielä tänään päivällä kuvaamani video paremman puoliskoni kissasta Roopesta. Roopella on kova nälkä ja nälissään raukka tekee temppuja ruokansa eteen. En kiusannut enempää. Safkaa sai. (mutta katsokaa kuinka sitä ärsyttää)  :)



-Paha "olis kirveellä töitä" Vaatturi-